Nuorin on jo pitkään kärkkynyt vuorille. Majesteetillisen komeana kaupungin takana kohoavat vuoret on kiehtova näky varsinkin sumuisena päivänä kun vuoren huippu peittyy ohuen harson taa. Tämän viikon ainoana perheen yhteisenä vapaailtana (koulun ryhmäytymispäivä lauantaina typisti viikonlopun puoleen) vietiin lapset lupauksen mukaisesti Mijakseen, vuoristokylään puoliväliin rinnettä.
Bussimatka keskustasta oli nuorimmalle melkein suurempi ilon ja onnen aihe kuin viikon ajan kinuttu vuorille pääsy. Vartin matkan jälkeen jalkauduimme kylään, ja ihmettelimme hiukan jo silloin useita paikalla partioivia poliiseja. Syy selvisi hetken kuluttua kun kauempaa alkoi kantautumaan kovaäänistä musiikkia ja kaduilla näkyi perinteisissä flamenco-hameissaan juoksentelevia tyttöjä ja arvokkaammin kulkevia naisia ja miehiä juhlatunnelmissa. Kylän keskustaan oli pystytetty tivolin ja markkinoiden yhdistelmä, kymmeniä herkku- ja lelukojuja ja pauhaavan tärykalvoja koettelevan musiikin ja vilkkuvien valojen keskellä kolisevia ja rämiseviä tivolivehkeitä pomppulinnasta törmäilyautoihin. Olimme valinneet vuoristopäiväksi sattumoisin Feria de Mijaksen, viikon kestävän kyläjuhlan pääpäivän, jolloin juhlat olivat kuumimmillaan ja ilo ylimmillään. Koko kylä kuhisi kuin muurahaispesä kevään ensimmäisenä aurinkoisena päivänä tarjoten kaikille mahdollisille aisteille yliannoksen kaikkea.
Mijaksen kylä on valkoisista taloista koostuva rypäs jossa kapeat kulkuväylät risteilevät ja joka toisessa risteyksessä on pieni aukio, jossa kukkivien puiden siimeksessä on suihkulähteen kupeessa kuppila tai pari missä voi nauttia tapaksia ja palan painikkeeksi lasin viiniä. Kylä on turistien suosiossa mutta säilyttänyt silti kauniilla tavalla alkuperäisen viehkeän autenttisuudensa. Pikkukatuja reunustavien talojen valkoisiin seiniin on kiinnitetty satoja siniseksi maalattuja ruukkuja joissa kukkivat tulenpunaiset pelargoniat ja verbenat kymmenissä eri väreissä. Mijaksessa törmää juuri sellaisiin matkatoimistojen mainoksissa ja elämänviisauksien taustakuvina käytettyihin maisemiin joissa näkee koukeroisia takorautaisia tuoleja ja pikkupöytiä hohtavan valkoisiksi kalkittujen talojen reunustoilla kukkien ympäröimänä.
Mijaksesta löytyy myös vuoren sisälle louhittu ikivanha kappeli.
Perimätiedon mukaan 1500-luvulla kaksi pikkupoikaa huomasivat kauniin kyyhkyn istuvan kallionjärkäleen päällä samassa kohdassa, päivä toisensa jälkeen. Toisen pojan isä oli muurari, ja kun poika kertoi tästä isälleen, hän tutki kalliota tarkemmin ja huomasi järkäleen olevan ontto. Muurari louhi tietä syvemmälle ja löysi kallion sisältä uskonnollisia esineitä ja kuvan neitsyestä. Neitsyt oli käskenyt muuraria rakentamaan paikalle kappelin, ja niin muurari rakensi Mijaksen neitsyen kappelin joka valmistui vuonna 1548.
Sisällä kappelissa on hämärää ja mukavan viileää jopa kuumimpina hellepäivinä ja Mijaksen neitsyen kuva on kappelissa esillä edelleen. Vaikka en itse ole kristitty, tuo paikka on aina herättänyt sisälläni kunnioittavan, jopa lievästi hartaan tunteen. Tällä kerralla alttari oli upotettu keskelle valtavaa kukkamerta joka tuoksui huumaavana ja raskaana verhona pikkukappelin kaukaisimmassa nurkassa asti. Mikä ei siis sinänsä ole saavutus, koska kappeliin mahtuu parisenkymmentä ihmistä penkeille istumaan ja sivuhuone, jossa on esillä vanhoja kristillisiä esineitä ja uskonnollisia pukuja, on kymmenen neliötä – hyvällä tahdolla mitattuna. Neitsyen kappeli on yksi seudun suosituimmista hääpaikoista ja tälläkin kertaa kukat olivat saaneet toimia juuri päättyneen hääseremonian taustana.
Jatkaessamme matkaa tiemme katkaisi ryhmä hevosia juhlapukuisine caballeroineen jotka tarjosivat vaikuttavia näytöksiä koulutetuilla ratsuillaan turisteille ja paikallisille lapsille. Yksi ratsastajista oli sattumoisin suomalainen nainen, jonka kanssa jäimme hetkeksi juttelemaan ja keskimmäisemme, varsinainen hevostyttö, pääsi silittämään kaunista pehmeäturkkista tammaa. Saimme myös yhteystiedot naisen omistamalle tallille jossa pääsisimme tutustumaan hevosiin ja tytär kovasti odottamalleen ratsastukselle kunhan ilmat vähän viilenevät. Tytölle tuo lyhyt pysähdys oli päivän vaikuttavin kohta ja silmät innosta kiiltäen jatkettiin matkaa sokkeloisia katuja pitkin puutarhalle.
Mijaksen kylän reunamilla kulkee jyrkänteen päälle rakennettu kaunis puutarha, josta löytää paikalle tuotuja puita ja pensaita joka mantereelta, kaukaa etelä-Afrikasta, pohjois-Amerikasta ja Aasiasta saakka. Vaikka olen kiertänyt tuon saman reitin läpi jo monta kertaa, joka kerta on silti ollut erilainen riippuen siitä mitkä kukat ja puut milloinkin kukkivat. Samalla puutarhaa kiertävältä polulta avautuu maisemat merelle ja Fuengirolan kaupungin ylle. Täysin kirkkaalla päivällä voi nähdä Marokon rantaviivan siintävän kaukaisuudessa. Varsinkin illalla pimeän jo laskeuduttua kymmenen tuhannet tähtinä loistavat kaupungin valot on vaikuttava näky. Pysähdyimme kävelyreissulla useampaan otteeseen nojaamaan puutarhaa kiertävään kaiteeseen ja unelmoimaan omasta pienestä haciendasta jossain vuorenrinteen suojaisessa kainalokuopassa. Mijaksen kylä on ehdottomasti yksi kauneimmista paikoista tällä seudulla.
Olin luvannut lapsille hetken puutarhan viereisessä leikkipuistossa, mutta kun pääsimme kävelyreitin loppupäähän, oli meitä vastassa taas uusi Feria-alue. Tällä kertaa aikuisten huvipuisto, ilmeisesti suosittu espanjalainen yhtye soittamassa puistoon rakennetussa juhlakatoksessa ja satoja tanssivia ja nauravia ihmisiä juhla-asuissaan, miehet tanssimassa keskenään flamencoa pienissä ryhmissä nauraen otsa hikikarpaloissa ja naiset lavan edessä hulmuavan värikkäissä hameissaan viuhkoineen. Joka puolella voi aistia valloilleen päästetyn estottoman riemun ja yhdessäolon juhlan. Oli kuin olisimme sukeltaneet tuohon ilosta kuplivaan juhlivaan massaan jonka rytmiin ja tunnelmaan olisi voinut hukkua, mutta käsivarressa roikkuva lapsi sai pidettyä huomioni olennaisessa ja sain luotsattua meidät juhla-alueen läpi leikkipaikalle. Teinikin sai reissun ehkä omana kohokohtanaan tehdä tuttavuutta leikkipaikan viereisestä istutusalueesta pensaiden alta arasti esiin luikuilevien kissanpentujen kanssa.
Päivällä kylän aukion suihkulähteellä nautituista tapaksista ja pirtelöistä saatu energia oli jo kulutettu kävellessä kylällä ja juostessa leikkipuistossa joten päädyimme vielä pitsalle jyrkänteen reunalle rakennettuun ravintolaan josta oli suora panoraamanäkymä meren rantaan ja Fuengirolan maanpäälliseen tähtirykelmään.
Kotimatkalla bussissa oli Ferioiden vuoksi ruuhkaa, mutta onnistuimme löytämään istumapaikat vaikka lauma saikin jakaantua kahteen. Pienemmät huusivat kirkkaalla äänellään toisilleen eri puolille bussia kummalla oli mikäkin korva lukossa ja milloin toinen aukesi ja meni ehkä uudestaan lukkoon. Korkeuseroa kertyy kuitenkin 400m Fuengirolaan nähden ja vauhti on bussilla reipas alaspäin tullessa. Kotiin päästyä koko porukka oli aivan kuitti, pienet lapset ja minä luovutimme ja laahustimme suoraan sänkyyn vaikka kello ei ollut yhtätoistakaan ja paikallinen lauantai-ilta vasta aluillaan. Juha ja teinimutantti viihdyttivät itseään vielä hetken Haluatko miljonääriksi-sarjan tuoreimmalla jaksolla ja minä vaivuin uupuneeseen horrokseen jossain välissä Jaajon vitsikkäitä kommentteja.