Tasan kaksi viikkoa tänne saapumisen jälkeen ymmärrän ehkä vihdoin missä olen. Kun kävelen kotona paljain jaloin viileällä laattalattialla, ulkona vielä lähes 30 astetta -keskellä yötä, lääkitsemässä flunssaista perhettäni. Sekoittelen keittiössä timjami-sitruunahunajaa kun yskänlääke on loppu. Kuuntelen samalla ulkoa kuuluvaa ohiajavien autojen ja skoottereiden hurinaa, kadulla kävelevien ihmisten ajoittaista puheensorinaa. Kastelen vielä parvekkeen kasvit ja kaadan itselleni lasin viiniä.
Kaksi vuotta sitten isun kuistilta tähän hetkeen on ihmisikä, ja silti yksi kärpäsen pieru. Hetken mielijohteesta lyötiin Juhan kanssa kättä päälle ja hetkeäkään ei kumpikaan ole edes miettinyt perääntyvänsä sopimuksesta. Alusta asti tämä on ollut meille kummallekin kantava voima, se minkä avulla on jaksettu raahautua vielä se seuraava viikko, päivä tai hetki.
Olen vuosien varrella oppinut elämään hetkessä, ehkä väkisin koska terveydelliset syyt ovat sitä ajoittain vaatineet. Silti se on yksi tärkeimmistä asioista mitä olen omalla elämänpolullani sisäistänyt. Se antaa aikaa sopeutua isoihin muutoksiin ja aikaa ymmärtää tapahtuneita asioita, ja samalla keskittää voimavarat kulloinkin meneillään olevaan tapahtumaan. Joskus, kuten nyt, on tarve istahtaa alas ja katsoa sekä taakse- että eteenpäin, paikannallistaa itsensä ajan ja tapahtumien janassa ihan vaan nähdäkseen miten oman elämän säikeet ovat kietoutuneet toisiinsa saadakseen aikaan tämän hetken.
Uskoin tähän alusta asti vaikka tiesin että toteuttaminen vaatii uhrautumista ja tärkeistä asioista luopumista jokaiselta perheenjäseneltä. Teinimutantin kohdalla jännitti eniten, koska ikä on hyvin herkkä muutoksille. Nyt, jo kahden viikon jälkeen, voin varovaisen helpottuneena todeta että taisi olla kaiken vaivan arvoista. Se ilo ja odotus millä hän aamulla ovesta painelee ulos, ja hymy jonka saan hänen koulusta palatessaan, on paras palkinto niistä harmin ja pelon kyyneleistä mitä tämän muutoksen eteen on vuodatettu.
Eikä me tähän oltais pystytty ilman kannustusta, tukea ja apua. Meillä onkin valehtelematta ja yhtään liioittelematta koko universumin arvokkain, upein ja rakkain tukiverkosto jota ilman me ei oltaisi tähän pystytty. Mutta nyt me ihan aikuisten oikeasti ollaan täällä. Hidas, mutta sitäkin voimakkaampi sytytys. Kiitos.