Nyt on taas livahtanut pari viikkoa niin touhukkaissa tunnelmissa etten ole ehtinyt blogiakaan kirjoittelemaan.
Sain Suomesta ystävän ja muutamassa viikossa olen saanut kolmen kuukauden sosiaalisuuskiintiön pikkuhiljaa täytettyä. Sen lisäksi olen ensimmäistä kertaa saanut raahattua itseni niskasta kuntosalille!
Fuengirolan jouluvalot sytytettiin eilen.
Anoppi lahjoitti meille neljän päivän kahdenkeskisen loman. Neljä päivää! Me ollana viimeksi oltu niin pitkään kahdestaan yli viisi vuotta sitten! Ensimmäisen vuorokauden haparoinnin jälkeen seuraavina kolmena päivänä löydettiin uudestaan arjen alle hautautunut symbioosi, ilo tehdä ja mennä yhdessä, ymmärtää, kuunnella ja arvostaa toista. Riideltiin, naurettiin, surffattiin, syötiin, levättiin ja nautittiin. Kierrettiin lähikylät ja rannat, käytiin euroopan vanhimmassa kaupungissa, ajettiin niin kapeilla kaduilla että talojen seinät viistivät auton kylkiä. Nähtiin aaseja ja kotkia.
Tänne on saapunut syksy. Päivisin lämpötila laskee jo alle viidentoista asteen ja öisin alle kymmenen. Koska täällä ei suosita mattoja, kaakelilattiat hohkavat kylmyyttä. Onneksi täällä on muotia aikuisten kokopuvut, sellaiset lämpimät eläinhahmopuvut. Kohta meidän perhe ei muihin pukeudukaan…
Näin pikaisesti ja lyhyesti, koska nyt on taas juostava.