Helpottuneisuus. Se on päällimmäinen tunne juuri nyt.
Eilen lähdin työmaalta viimeistä kertaa. Se ei ole mulle mikään uusi asia, puutarhurina olen tottunut tähän. Kun alkaa pakastaa ja ilmassa tuoksuu ensilumi, on aika alkaa siirtymään talvilevolle. Mutta nyt tää on erilaista. Pieni jännitys kutittaa välillä niskassa jos ajattelen asiaa tarkemmin.
Meillä on nimittäin haave. Unelma, josta alettiin puhua ääneen yli vuosi sitten. Eilen unelmamme otti ensimmäisen askeleen. Ensimmäinen perheenjäsen on irtautunut oravanpyörästä. Ensi kesään mennessä jokainen on hypännyt siitä pois ja unelmamme alkaa konkretisoitua.
Teimme alustavan, varovaisen toiveikkaan päätöksen viime kesänä. Pienemmät lapset ovat vielä tarhaiässä ja esikoisella on joka tapauksessa yläasteelle vaihto edessä. Nyt on paras, ellei ainoa mahdollinen, aika tehdä unelmista totta. Ja jos kerran lähdetään unelmia toteuttamaan niin miksei sitten useampi kerralla…
Olen aina rakastanut matkustamista. Puolisolleni maailman tärkein paikka on mökkisaaremme. Nykyinen kotikin on vuosien varrella käynyt ahtaaksi. Ja tämä ruuhkavuosien arjen ja työn yhteen sovittaminen…
Nuoremmat lapset viedään päiväkotiin ensimmäisinä ja haetaan lähes viimeisinä. Päivät venyvät välillä 11-tuntisiksi. Työmatka kummallakin kestää tunnin yhteen suuntaan, lasten kanssa ehtii kotona syömään päivällisen ja katsomaan lastenohjelmat, sitten onkin iltapuuron aika. Uupuneet ja väsyneet vanhemmat ei vaan jaksa välillä muuta kun maata sohvan pohjalla vaikka pyykkivuori peittoaa kohta Mount Everestin ja lattiaa ei näy muuten kun kapeiden kulkuväylien kohdalta. Luojan kiitos esikoinen on niin näpsäkkä ja ahkera koulussa että harvoin tarvitsee läksyissä apua.
Puolison kanssa välit kiristyvät ilman mitään oikeaa syytä välillä päiväkausiksi, ihan vaan väsymyksen takia. Parisuhdeaika on tuntematon käsite, hyvä jos joskus jaksaa ohimennessään nostaa katseen ja hymyillä toiselle. Öisin on ainoa aika kun ehtii olla lähellä, siksi me ollaan totuttu nukkumaan ihan kiinni toisessa. Omia harrastuksia tai ystäviä? Aloitin toissa vuonna sulkapallon pelaamisen. Kävin kolmesti. Puoliso korjaa välillä autoja pihalla kun ei muuten pääse kulkemaan töissä. Tulee sisälle vielä väsyneempänä. Ja ystäviä meillä on joskus ollutkin. Muistaakseni. Nykyään synonyymi ystävälle on työkaveri. Aika ei vaan riitä.
Tuttua monille samassa elämäntilanteessa eläville.
Me ollaan vielä nuoria. Siksi ollaan jaksettukin tätä rumbaa. Ja siksi meinataan nyt myös lopettaa. Ennen kun ollaan joko fyysisesti tai henkisesti niin hajalla ettei tällainen olisi enää mahdollista. Ennen kun on liian myöhäistä. Ei enää ”sitten joskus” tai ”myöhemmin”. Ei me meinata odottaa kun lapset lentää pesästä tai päästään eläkkeelle. Me halutaan OLLA lasten ja toistemme kanssa nyt, antaa muitakin muistoja kun kiukkuisia ärähdyksiä ja aamuisia äkkilähtöjä. Aikaa, yhdessäoloa ja läsnäolemista. Kokemuksia, näkemyksiä ja tuntemuksia.
Alkuvuodesta laitetaan talo myyntiin ja kun koulu keväällä loppuu, nostetaan kytkin ja suunnataan saareen mökille koko kesäksi. Loppusyksyllä sanotaan näkemiin koko Suomelle ja lähdetään seikkailemaan, reissun päälle, matkalle, kiitos hei ja näkemiin. Ehkä Espanjaan, Vietnamiin, Intiaakin on jo ikävä. Kiinassa ei olla koskaan käyty… Joskus seuraavana keväänä ehkä palaillaan ja aletaan kokoamaan kasaan ihan uutta elämää.
Mä olen ammattini takia ensimmäinen sapattivapailija. Mulla on puolen vuoden etumatka muihin ja tänä aikana mun tehtävä on paketoida meidän taloa myyntikuntoon, esivalmistella muuttoa, järjestää esikoisen kouluasiat, suunnitella, tehdä listoja, pakata, ottaa muki kuumaa glögiä, nostaa jalat ylös ja nauttia vapaudesta. Olla lasten kanssa ja olla läsnä, ilman kiirettä ja väsymystä joka on hallinnut meidän elämää ihan tarpeeksi tältä erää.
Ajattelin ensin alkaa pitää päiväkirjaa välivuodesta, mutta itseni tuntien saatan unohtaa kuukaudeksi koko asian tai keksiä jotain muuta mielenkiintoista joten päädyin blogin kirjoittamiseen. Tämä on jo nyt joka tapauksessa pidempi kuin edellinen blogini jonka aloitin puoli vuotta sitten, joten saattaa olla että tästä jonkunlainen sapattipaketti kehittyy…