Kaksi viikkoa sadetta. Välissä on ollut päivän tai pari poutaa. Niinkuin kesä Suomessa.
Meri on taas ruskeaa savimössöä jossa pilkistelee reidenpaksuisia puunkappaleita. Aallot työntävät kuutiokaupalla kasvijätettä ja oksia hiekkarannalle kaksi päivää sen jälkeen kun kaupunki sai edelliset kerättyä kasoihin. Aallotkin näyttävät taistelevan mutaa vastaan, murtuvat lopsahtaen ja väsyneinä.
Kuulin että anoppi oli parvekkeeltaan nähnyt delfiiniraukan taistelevan mutavellissä tietään ulapalle. Onneksi oli sinne viimein löytänyt.
Edellisen kaatosateen jälkeen olin lasten kanssa kävelyllä rannalla, tutkittiin aaltojen tuomia aarteita ja ihasteltiin nelimetrisiä aaltoja. Oksien seassa pilkisti siellä täällä tennispalloja. Kahden metrin matkalla oli ainakin yksi pallo ja lopetin laskemisen jossain kahdenkymmenen tennispallon hujakoilla. Espanjalaisten lempipeli padel saa aikaan tällaisen pallomeren, sateet huuhtovat irtopallot mukanaan ja kierrettyään aikansa viemäreissä ja kaduille muodostuneissa puroissa ne rantautuvat lopulta koirien ja lasten iloksi. Me saatiinkin rannalle huuhtoutuneiden partikkeleiden innostamana järjestettyä pienimuotoiset rantakisat kun Juha intoutui teinimutantin kanssa pesäpalloharjoituksiin samalla kun pienemmät rakensivat oksista majaa. Kisojen lajeihin lukeutui myös seiväshyppy paksuilla ruokokepeillä ja tukinheitto skottilaisittain.
Tänään käytiin rannalla taas. Yritimme ajoittaa ulkoilun rankempien sadekuurojen väliin ja kun sade hetkeksi hiljeni lähes ripotteluksi, käskin lapset vauhdilla pihalle. Rikkoutuneen sateenvarjon korjaus tosin viivästytti meitä juurikin sen verran että myöhästyttiin ja alaovelle päästyämme satoi taas lähes kaatamalla. Päätettiin kuitenkin uhmata keliä ja käydä lyhyellä rantakävelyllä.
Tällä kertaa oksistoa, roskaa ja muuta prujua oli kaksinverroin edelliseen rankkasateeseen verrattuna. Rantaa peittää viiden metrin levyinen kaistale kaikenlaista tavaraa. Olisin kuvitellut kaiken irtotavaran huuhtoutuneen jo edellisten vesimassojen mukana mutta näköjään se oli vasta jäävuoren huippu. Tennispallojakin löytyi kyllä edelleen, mutta jatkuvat sateet ovat pitäneet padelkentät hiljaisena joten palloja löytyi harvakseltaan. Nyt pääosassa näytti olevan avokadot, sitrushedelmät ja isot puiset laatikot, liekö jonkun varaston alta murtunut maa. Oksien seassa oli myös valtavia agaven lehtiä, isojen puiden juurakoita, muovisaaveja, kanistereita, kenkiä ja puiden runkojen osia. Sateesta märkinä luikimme takaisin kotiin lounaan tekoon.
Padelista puheen ollen, sitäkin kävimme nelinpelinä kokeilemassa tässä taannoin. Sateisesta kelistä johtuen olimme ainoat pelaajat ja hakiessamme mailoja kassan takana istuva setä katsoikin meitä vähän vinoon, kohteliaasti kuitenkin tiedusteli olimmeko varmoja koska kentät olivat kovin märät. Pienet lapset loistivat pallopoikana ja -tyttönä kun meidän pelissä pallot tuppasivat lentämään verkkojen yli ennemmin sääntönä kuin poikkeuksena. Välillä palloja joutui hakemaan padelkenttien takana kulkevan autotien toiselta puolelta. Teini jo totesikin jossain välissä että peli on selkeästi ruotsalainen versio tenniksestä. Ilmankos se oli meille niin takkuista…
Kassalla istuva setä kävi useamman kerran ulkona kummastelemassa lätkimistämme ja pyörittelemässä päätään. Mailoja palauttaessamme kysyin häneltä että eikös vaan osatakin pelata hienosti. Hän vastasi nauraa pyrskähdellen että meistähän voi vielä tulla vaikka hyviäkin pelaajia. Kahden tai kolmen vuoden harjoittelun jälkeen.
Ehkei meistä mitän Padelin ammattilaisia koskaan tule, mutta tulipahan sekin kokeiltua.
Tähän väliin sellainen pieni huomio, että tässä taannoin läppärini otti lähikontaktia lattian kanssa ja hävisi. Yllä oleva teksti on vaihteeksi viikon odottanut julkaisemistaan ja sen verran tähän lisäpäivitystä, että sateen jälkeen paistaa aina aurinko. Ajoittain lämpötilakin on jaksanut kivuta kahdenkympin paremmalle puolelle ja viimeksi tänään olemme saaneet nauttia kauniista pilvettömästä taivaasta. Eilen, pikkujouluissa (aikuisten juhlat; kasvonaamioita, korkkarit ja pikkumustat, herkullisia tapaksia, taksimatkoja ja suomalaista karaokea) taasen satoi kaatamalla ryöpyten, niin että on ihme ja kumma ettei sateenvarjo repeytynyt.
Lähtö lähenee, viikko aikaa hetkelliseen kotiutumiseen, läheisten ja rakkaiden kanssa joulunviettoon rauhoittumiseen.